perjantai, 28. joulukuu 2007

Aivot lyö tyhjää

Sitä nämä joulunpyhät tietää - pelkkää suhinaa aivokopassa! Vaikka kuinka yrittäisin nyt keksiä aihetta mielenkiintoiseen postaukseen, niin aivosoluni eivät saa aikaiseksi mitään kovin järkevää ja mehevää. Mutta koska tiedän, että on tehtävä töitä jotta joskus pääsisi pisteeseen, ettei tarvitse enää rehkiä niin kovin nauttiakseen työnsä hedelmistä, on minun tihennettävä postaus tahtiani ja jätettävä tekosyyt muiden harteille. Päätin siis aloittaa siivoilemaan kaappejani ja samalla arkistoimaan omaisuuttani pukeutumisen saralla. Helpottaahan se myös minun jokapäiväistä pukeutumistani, sillä usein en edes muista mitä loppujenlopuksi omistankaan ja sitten jää käyttämättä ne unelmakorkkarit mitkä sitä on joskus aikoinaan ostanut, koska ei edes muista niiden olemassaoloa!

1165173.jpg

Tämän huivin tarina on sinällään todella mielenkiintoinen, etten oikeasti edes tiedä huivin tarinaa! Kaivelin tässä taannoin isoa jätesäkkiä mihin olen aikoinani upottanut kaikki huivini ja sieltä käsiini osui tämä ihanuus. Aluksi mietin, että kehtaako sitä laittaa kopio huivia kaulaan, kun kyseessä on kuitenkin kansainvälisesti tunnettu kuosi. Hetken huivia hypisteltyäni huomasin kuitenkin, että kyseessä onkin AITO Burberryn huivi. Tietenkin tämä tieto lohdutti sydäntäni mutta samalla mielessäni pyöri kysymys, mistä ja koska tämä huivi on minulle päätynyt! En nimittäin todellakaan muista nähneeni kyseistä huivia aiemmin :/

Kenkävarastoa penkoessani tein sellaisia löytöjä, että heikompaa hirvittää! Enkä tarkoita sitä, ettäkö ne kengät olisivat olleet niin järkyttävän kauheita vaan sitä, että kaappi oli pullollaan kenkiä joiden olemassaoloa en muistanut. Oli suorastaan ilo huomata, että kesää varten minua on odottamassa kasa toinen toistaan ihanampia popoja... olettaen, että nyt vihdoin niitä sitten kanssa käyttäisin!

1166142.jpg1166143.jpg
1166145.jpg1166148.jpg
1106064.jpg1106067.jpg


Tuossa nyt on vaan pienen pieni osa kengistäni, lisää tulee, kunhan saan rasitettua kameraani taas hieman lisää!

Seuraavaksi voisin esitellä pienen osan laukuistani eli ne, jotka sain kaivettua samaan kasaan. Tarkoitukseni nimittäin on, että saisin koko vaatevarastoni kasattua niin, että kaikki on samassa paikassa. Eli kengät samassa, laukut samassa ym. ym.
Tämä helpottaa asustamista ja vaatteiden valintaa, kun kaikki on nähtävillä eikä kaappien pohjilla tai säkeissä, joissa niiden olemassaolo on yhtä tyhjän kanssa.


1166161.jpg1166157.jpg
1166165.jpg

Huomatkaa kolmen laukun yhdennäköisyys :) . Tämä ei kyllä ole ollut aikoinaan laukkuja ostettaessa suunnitelmallista vaan täysi vahinko. Itse en osta tuotteita sen vuoksi, että jollain muullakin on tai ne ovat muodissa. Ostan sellaisia mitkä miellyttää silmää ja hivelee makunystyröitäni! Eläinkuosit ovat olleet kovassa kiistelyssä mutta kaikesta negatiivisesta palautteesta huolimatta minä pidän kyseisestä kuosista ja nämä laukut ovatkin olleet enemmän ja vähemmän käytössä!

Muutamia kirjekuorilaukkujakin on siunaantunut kokoelmiini, joista tässä vain muutama hassu, kaikki huuto.netistä.

1166167.jpg

Kirjekuorilaukut ovat tämän hetken juttuni, en oikein osaa enää edes valita noita suuria ja kömpelöitä laukkuja. Osa laukuista on ollut mieluisia vasta hihnat pois leikattuani mutta valitettavasti tämä ei toimi kamalan isojen säkkien kanssa!

Restauroitko sinä nyt uuden vuoden kynnyksellä kaappejasi ja etenkin niiden pohjia?


torstai, 20. joulukuu 2007

Ars recte cantendi

Olen kiinnittänyt huomiota monen bloggarin musiikkimakuun. Suurin osa pitää sellasesta melankolisesta brittipopista mikä ei valitettavasti yhtään uppoa minuun. Aloin jo kuvittelemaan, etten kuulu tänne muotibloggareiden maailmaan, sillä musiikillisia makunystyröitäni ei hiero ne kaikkein erikoisemmat ja omalaatuisemmat bändit. Itse kuuntelen sitä valtavirran kamaa, tosin poikkeuksiakin sinällään löytyy, että kuuntelen myös paljon rokkia ja heviä ja jopa klassista. Musiikkikirjastooni ei siis kuulu kymmeniä kappaleita joltain tietyltä artistilta vaan itse kiinnyn nimenomaan biiseihin, en niiden esittäjiin. En siis ole kovin uskollinen fanittaja.

Musiikkimakuni on laidasta laitaan, siis ihan aikuisten oikeesti. Ja koska haluan laajentaa koko ajan kuvaani ja ahmia sisääni musiikkia maailman laidoilta, tulin törmänneeksi tähän ihanaiseen tyttötrioon nimeltään The Pipettes. Ja jessus, että voikin jokin musiikki minuun upota kuin kanuuna Mustan Helmen keulaan. On hienoa huomata maailmani avartuneen myös popahtavalle fiftari musiikille. Tytöillä on musiikillista voimaa, joka tempaa mukaansa väkisinkin. Joka solu alkaa tamppaamaan musiikin tahdissa ja pian huomaatkin keikuttavasi pyrstöäsi Traci Lordsin tyylin. Yksi huomion arvoinen virhe musiikissa on. Kappaleet ovat yksinkertaisesti niin lyhyitä, että juuri kun olet alkanut puhallella isoja vaaleanpunaisia purkkapalloja tanssiessasi Calypsoa Pipettesin tahdissa, kappale loppuu. Ja sen jälkeen tulee iso "HÖH, joks se loppu"! Mutta sen korvaa se, että musiikki on vaan niin puhdasta kultaa ja tyttöjen stailikin on aivan mahtava. Kuka nyt ei rakastaisi näitä kolmea tyttöä ja heidän ulkomuotoaan ihanina ikoineina meille tyyliorjille ;) , kysynpähän vaan!
                                                                                                          1145869.jpg

                                               

keskiviikko, 12. joulukuu 2007

Scent of a Woman

Joulun aika on saanut minut kiertelemään kauppoja entistäkin vilkkaammin ja muille ostettavien lahjojen lomassa olen bongaillut omalle lahjatoivelistalleni tämän joulun must-toiveita. Tänään esimerkiksi kävin iki-ihanssa Emotionissa haistelemassa tuoksuja ja kaksi tuoksua herätti mielenkiintoni ja sai minut rustamaan Dieselin ja Diorin nimet toivelistaani. Dieselin tuoksu oli ennalta tuttu mutta Diorin tuoksu sai minut hykertelemään vasta paikanpäällä.

Ensimmäisen tuoksun kanssa ensitapaaminen oli mitä otollisin. Poljin salilla kuntopyörää epätoivoisesti yrittäen karistaa ylimääräisiä jenkkakahvoja samalla lukien Trendiä, joka tuoksui heti käteen otettaessa taivaallisen hyvälle. Mitä pidemmälle lehtien sivut kääntyivät loppuaan, sitä suuremmin odotin sitä suurta paljastusta mikä sen tuoksun aiheutti... ja sitten se tuli. Koko aukeaman kokoinen Dieselin mainos: Diesel -Fuel for life! Ja sillä hetkellä tiesin olevani rakastunut siihen tuoksuun ja päätin kiiruhtaa tuoksuttelemaan sitä heti seuraavana päivänä Emotioniin. Ensireaktio tuoksun suihkautuksesta oli kuitenkin tunkkainen ja se tuoksu oli jotenkin liikaa. Mieleeni tulvi ajatuksia Lasolin ja hedelmien "loistavan toimivasta" cocktailista mutta tunnin päästä tuoksu olikin jo täysin erilainen. Se järkyttävä lyijymäinen raskas haju oli muuttunutkin hempeäksi ja viattomaksi leikiksi ihollani ja olin taas aivan myyty kyseiselle tuoksulle. Tällä hetkellä huomaan kuitenkin tuoksun aika lailla haalistuneen ranteessani, joten voipi olla että kyseinen pullo jääpi kuitenkin toivomatta.


                    1128048.jpg

Toinen tuoksu oli sinällään hyvin yllättävä, sillä pidin kyseistä tuoksua aikoinaan hyvin tanttamaisena ja siihen liittyneet mielikuvat eläkeiän saavuttaneesta nutturapäisestä opettajattaresta, jonka 18670 denierin sukkahousujen läpi näkyi edelleen ne ajamatta jääneet säärikarvat, eivät aikoinaan saaneet minua vakuuttuneeksi tuoksun ihanuudesta - päinvastoin. Mutta nyt koin suorastaan valaistumisen ja totesin makuni kypsyneen, kun nostin punaisen pyöreän pullon käteeni. Kaikki nämä vuodet olin siis selvästi valmistellut itseäni tulevaan ja kypsyttänyt aistejani juuri tätä hetkeä varten, hetkeä jolloin koen uuden tapaamisen Diorin Hypnotic Poisonin kanssa! Se tuoksu oli kyllä edelleenkin raskas mutta silti niin eksoottinen, jollei peräti eroottinen. Mielessäni kypsyivät tuoksun myötä kuvat punaisesta silkkisestä yöpuvusta ja sensuelleista punaisista huulista. Tiesin, että olin vihdoin valmis kantamaan tätä niinkin vahvaa mutta arvokasta tuoksua ihollani. Nyt tuoksua kantaessani huomaan, että Poison on kaiken tämän hehkuttamisen arvoinen, sillä tuoksu on edelleen hyvin haistettavissa ranteessani, joten myös kestävyyden puolesta pisteet menivät tällä kertaa pienelle punaiselle hypnoottiselle tuoksulle. Tämä tuote nähdään ehdottomasti lahjalistallani tänä vuonna, heti sen punaisen silkkisen yöasun jälkeen ;)
                     1128056.jpg

Mistä tuoksuista sinä pidät? Onko sinulla aina joku vakituinen tuoksu vai vaihteletko tuoksuja mielihalujan mukaan?


keskiviikko, 12. joulukuu 2007

Pahoittelua postauksen muodossa

Kuinka järkyttävää on herätä yhtenä aamuna ja huomata kuinka kaikki kaatuu niskaan jättäen juuri aloitetun blogin täysin taakseen. Asioillani sen enempää repostelematta voin vain todeta, ettei ole helppoa olla yksinhuoltaja eikä varsinkaan helppoa olla yksinhuoltaja uudessa suhteessa.

Tuntuu suorastaan pahalta ajatella niitä lukijoita, jotka luulivat minun olevan vain yhden illan ihme kirjoituksieni vähyyden perusteella. Mutta täten hyvät kanssasisaret, aion tehdä comebackin pienen breikin jälkeen.
Älkää siis luovuttako vielä kanssani, seuraava postaus on tulossa jo tämän vuorokauden puolella.


torstai, 25. lokakuu 2007

Nainen tahtoo


Se tunne tuli taas! Mun on pakko saada toi! Ja niin siinä nyt sitten kävi, että olen taas uuden laukun omistaja. Tosin laukku on elämää jo nähnyt mutta niin olen minäkin, meistä tulee siis loistopari!