Kuinka järkyttävää on herätä yhtenä aamuna ja huomata kuinka kaikki kaatuu niskaan jättäen juuri aloitetun blogin täysin taakseen. Asioillani sen enempää repostelematta voin vain todeta, ettei ole helppoa olla yksinhuoltaja eikä varsinkaan helppoa olla yksinhuoltaja uudessa suhteessa.

Tuntuu suorastaan pahalta ajatella niitä lukijoita, jotka luulivat minun olevan vain yhden illan ihme kirjoituksieni vähyyden perusteella. Mutta täten hyvät kanssasisaret, aion tehdä comebackin pienen breikin jälkeen.
Älkää siis luovuttako vielä kanssani, seuraava postaus on tulossa jo tämän vuorokauden puolella.