Tiedättekö sen tunteen, kun näette jotain ihanaa toisen ihmisen kantamana ja mietitte kateellisena tuotteen alkuperää. Tekisi mieli mennä kysymään mutta vastaus on kuitenkin jotain epämääräisen ja toivottoman väliltä; kirppikseltä! Kiität tiedosta kohteliaasti vaikka sydän itkee verta. Missä on ne löydöt minua varten, kierränkö vain vääriä kirppiksiä vai onko päälläni se kuuluisa musta pilvi, joka lyö salamoita ja iskee tulta heti kun astut kirpputorin ovesta sisään.

Kirpputori on shoppaajan unelma, jos osuu oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Ja silloinkin voi käydä niin, että kaikki ihanat on joko epämääräisen kokoisia omalle vartalolle tai sitten myyjä on hinnoitellut kirppiskamansa kännipäissään. Tilannetta ei helpota se, että toisille ei vain ilmeisesti ole kerrottu markan vaihtumisesta euroopan omaan rahaan ja näin ollen toisten kirppispöydät ovat kuin vuoden vitsikirjasta - niin tavaroiden kuin hintojenkin osalta! Tosin harvemmin vapaita kirppispöytiä jaetaan sosiaalisin peustein (kuinka niin, pitääkö niistä maksaakin jotain?), että täytyyhän kirppikselle ehdottomasti lähteä ''Hinnalla millä hyvänsä''-meiningillä.

Kirppiskulttuuriin kuuluu myös itsepalvelukirppisten kasvava joukko sekä minua henkilökohtaisesti kiehtovat nettihuutokaupat. Näissä tietenkin kasaantuvat entisestään edellä mainitut ongelmat, koska myyjän ei tarvitse näyttää naamaansa kauhistelevien asiakkaiden edessä. Näissä käytetyn tavaran temppeleissä on helppo huijata ostajia ottamatta varsinaista vastuuta myyjänä. Eikä tarvitse myöskään kuunnella ihmisten tinkimistä saati valitusta ylihintaisista kalsareista. Käytetyt kalsarit eivät niin kyllä minuun iske mutta laukut ja vyöt ovat minulle suuri intohimo. Kengätkin menevät käytettynä mutta en ihan ensimmäiseksi ole huutamassa kuolinpesistä mummon vanhoja spittareita tai hiihtomonoja. Noh, vannomatta paras!

Päivän polttava kysymys nyt siis kuuluukin:

Käytkö usein kirppiksillä?