Ensimmäisen tuoksun kanssa ensitapaaminen oli mitä otollisin. Poljin salilla kuntopyörää epätoivoisesti yrittäen karistaa ylimääräisiä jenkkakahvoja samalla lukien Trendiä, joka tuoksui heti käteen otettaessa taivaallisen hyvälle. Mitä pidemmälle lehtien sivut kääntyivät loppuaan, sitä suuremmin odotin sitä suurta paljastusta mikä sen tuoksun aiheutti... ja sitten se tuli. Koko aukeaman kokoinen Dieselin mainos: Diesel -Fuel for life! Ja sillä hetkellä tiesin olevani rakastunut siihen tuoksuun ja päätin kiiruhtaa tuoksuttelemaan sitä heti seuraavana päivänä Emotioniin. Ensireaktio tuoksun suihkautuksesta oli kuitenkin tunkkainen ja se tuoksu oli jotenkin liikaa. Mieleeni tulvi ajatuksia Lasolin ja hedelmien "loistavan toimivasta" cocktailista mutta tunnin päästä tuoksu olikin jo täysin erilainen. Se järkyttävä lyijymäinen raskas haju oli muuttunutkin hempeäksi ja viattomaksi leikiksi ihollani ja olin taas aivan myyty kyseiselle tuoksulle. Tällä hetkellä huomaan kuitenkin tuoksun aika lailla haalistuneen ranteessani, joten voipi olla että kyseinen pullo jääpi kuitenkin toivomatta.
Toinen tuoksu oli sinällään hyvin yllättävä, sillä pidin kyseistä tuoksua aikoinaan hyvin tanttamaisena ja siihen liittyneet mielikuvat eläkeiän saavuttaneesta nutturapäisestä opettajattaresta, jonka 18670 denierin sukkahousujen läpi näkyi edelleen ne ajamatta jääneet säärikarvat, eivät aikoinaan saaneet minua vakuuttuneeksi tuoksun ihanuudesta - päinvastoin. Mutta nyt koin suorastaan valaistumisen ja totesin makuni kypsyneen, kun nostin punaisen pyöreän pullon käteeni. Kaikki nämä vuodet olin siis selvästi valmistellut itseäni tulevaan ja kypsyttänyt aistejani juuri tätä hetkeä varten, hetkeä jolloin koen uuden tapaamisen Diorin Hypnotic Poisonin kanssa! Se tuoksu oli kyllä edelleenkin raskas mutta silti niin eksoottinen, jollei peräti eroottinen. Mielessäni kypsyivät tuoksun myötä kuvat punaisesta silkkisestä yöpuvusta ja sensuelleista punaisista huulista. Tiesin, että olin vihdoin valmis kantamaan tätä niinkin vahvaa mutta arvokasta tuoksua ihollani. Nyt tuoksua kantaessani huomaan, että Poison on kaiken tämän hehkuttamisen arvoinen, sillä tuoksu on edelleen hyvin haistettavissa ranteessani, joten myös kestävyyden puolesta pisteet menivät tällä kertaa pienelle punaiselle hypnoottiselle tuoksulle. Tämä tuote nähdään ehdottomasti lahjalistallani tänä vuonna, heti sen punaisen silkkisen yöasun jälkeen ;)
Mistä tuoksuista sinä pidät? Onko sinulla aina joku vakituinen tuoksu vai vaihteletko tuoksuja mielihalujan mukaan?
Kommentit